Meinasi meikäläisen bloggausura katketa alkuunsa. Jotenkin on ollut niin kiire lähdön valmistelun kanssa, ettei ole oikein ehtinyt mitään muuta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin on tuo laiskamatokin puraissut jossain määrin.

Tällä hetkellä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että yhä edelleen ollaan asunnottomia Ranskassa. Meillä oli jo kiva talo, tuttavien omistama, mutta hepä päättivätkin myydä sen, vaikka oltiin jo sovittu että me vuokrataan se. Täytyy sanoa, että otti päähän, ja laitoin yhden kipakan meilinkin asiasta. Kyllä suomalainen on suomalainen: jos jotain sovitaan niin se myös pidetään.

Tällä hetkellä meillä on kiikarissa yksi talo n. 30 km miehen siskon paikasta. Se varmistuu 19.10, joten pitäkääs peukkuja! Omakin talo pitäisi saada vuokrattua, auto myytyä ja uusi ostettua. Ja aikaahan oli ruhtinaalliset 2,5 kk. No, onneksi mä olen siinä suhteessa optimisti, että uskon aina tuollaisten asioiden järjestyvän

Lapset ovat sopeutuneet hyvin ajatukseen Ranskaan muutosta. Meillä käy kaksi kertaa viikossa Pia kotona opettamassa lapsille ranskaa. Lisäksi he käyvät lauantaisin Vantaan aikuisopiston tunnilla. Mies puolestaan opiskelee keskiviikkoisin. Itse olen tyytyväinen siitä, että tuli kouluaikana hoidettua homma alta pois.