Bonne soirée, ystävät! Kovin hiljaiselta on tämä blogi vaikuttanut sekä kirjoittajan että vierailijoiden puolelta, mutta toivottavasti näitä höpinöitä lukee vielä edes joku. No Tuuti nyt ainakin, iso pusu sinne:-)

Ruodussa ollaan eli koulut siis alkoivat tiistaina. Hurjassa helteessä (ehkä ei sittenkään sitä kesämasennusta ranskalaisille!)  lapset talsivat aamulla kouluun, enemmän ja vähemmän innostuneina. Paino sanalla vähemmän. Lapsia huolestutti Untuvan uusi opettaja, Oton St. Estephen kouluun siirtyneet luokkatoverit ja koulussa pärjäääminen yleensäkin. Jäivät kuitenkin koulun pihalle suht iloisina, varsinkin kun olin toteuttanut Untuvan toiveen ja sanonut opettajalle että hän on suomalainen tyttö:-)

Koulusta kotiin tulikin jo iloisia lapsia. Uusi ope oli ihana, ranska oli sujunut hyvin ja Oton hyvä kaveri jäänyt samaan kouluun. Ihanaa! Välipalan jälkeen lähdimme koulutarvikeostoksille ja kyllä tuntui hurjalta ostaa Suomessa eskari-ikäiselle typsylle harppia, mappeja, asteviivainta jne. Ja kun kotona kurkkasin matikan kirjaan, oli puolessa välissä jo laskuja tyyliin 42+13! (Myöhemmin, kun katsoin kirjaa tarkemmin, huomasin että vain pari sivua edempänä pitäisi minun kuusivuotiaani laskea kolme kaksinumeroista lukea allekkain! Samoin pitää osata jakaa esim 67+23 uudeksi laskuksi tyyliin 10+10+10+....+7 +10+10+3!!! Suomessa eskarissa ymmärtääkseni vähän ihmettelevät 1+2 laskuja.) Samoin välillä tuntuu rajulta katsoa, kun pieni typsy opettelee toisesta kirjasta lukemaan suomeksi ja toisesta koulukirjasta ranskaksi.

Vime keväänä oli puhetta siitä, että Otto jää luokalle, mutta jostakin kummasta syystä joka lapussa on nyt CE2 kun viime vuonna oli CE1. Ope sanoi kysyessäni asiaa, että ovat sittenkin päättäneet että Otto on luokkien puolivälissä, eli antavat samat läksyt kuin muillekin, mutta saa tehdä niitä osaamisensa mukaan. Kuulostaa ihan kivalta.

Mitäs muuta? Ai niin, sisarukset päättivät hankkia samanlaiset arvet leukaansa. Ottohan tikattiin sairaalassa muutama viikko sitten ja Untuva kaatui sunnuntaina pyörällä. Nannalla lomalla olleen perheen isä sattui olemaan lääkäri ja niin tämä englantilainen mies teippasi haavan kiinni ja vältyttiin taas kuudenkymmenen kilometrin tikkausmatkalta. Hauska sattumus sinänsä nuo samanlaiset haaverit.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita oli Nannan ja naapuriperheen järjestämät kyläjuhlat Busserollelissa. Kokonaisena vartaana grillattu lammas ja muut paikallisherkut maistuivat, seura oli loistavaa ja illalla väki tanssi ihan tosissaan. Lapset saivat uusia ystäviä ja vanhemmat nauttivat. Pierre tanssitti naisia oikein urakalla ja meidänkin isi jorasi sydämen kyllyydestä.

Tietenkin pitää muistaa mainita se, että nyt on sitten kaadeltu samoja keiloja Brad Pittin kanssa:-). Omistajat kertoivat silmät säihkyen iltapäivästä, kun maailman ehkä tunnetuin perhe oli keilaamassa. Madamen (n. 50-60 vuotias) mielestä Brad oli aivan tyrmäävän upea ja komea. Toimistoa komistaa lasi, josta herra joi oluensa ja tietenkin olivat säästäneet myös tupakantumpit. Ei muuta kuin Ebayhyn myyntiin ja rikkaaksi:-). Parasta oli kuitenkin omistajaperheen tyttären kertomus siitä kun A+B kävelivät sisään ja siitä kun hän heidän lähdettyään soitti asiasta ystävilleen:-). Taisi viisitoistakesäisten tyttösten seuraavan viikon jutut olla aikalailla yksitoikkoisia.

Huomenna Nanna hakee lapset koulusta ja minä saan ensimmäisen ihan kokonaisen lapsivapaan illan ja päivän kahdeksaan kuukauteen. Haen Jarmon lentokentältä, josta jatkamme Espanjan Bilbaohon viikonlopuksi. Ohjelmassa on kauan haaveiltu tutustuminen Guggenheim-museoon ja toistemme seurasta nauttimista. Repäisin ja varasin museota vastapäätä olevan viiden tähden hotellin kahdeksi yöksi, sängyssä egyptinpuuvillaa olevat lakanat, kasmirsekoitepäiväpeito, Philippe Starckin disainaama kylppäri ja muutenkin modernia designia joka puolella. Aah, wish me good weekend...