Taas on aikaa vierähtänyt eikä ole blogiin tullut kirjaimen kirjainta lisää. Uusi ulkoasu tosin tuli nyt, sillä kellanruskea maisema alkoi näyttää aina vain tylsemmältä.

Pari viikkoa on mennyt Marjutin ja Mikon kanssa touhutessa ihan hujauksessa. Aika tiiviisti on oltu yhdessä ja mukavaa on ollut. Erään epäonnistuneen kavereitten kanssa tekemämme lomamatkan jälkeen vähän mietitytti, että miten pärjäämme täällä kaksi kuukautta ihan kylki kyljessä, mutta M+M on niin leppoista seuraa, että heidän kanssaan ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin! On kivaa, kun on seuraa, voi grillailla iltaisin yhdessä, käydä kaupassa ja vain viettää aikaa. Toisaalta ei ole mitään velvoitteita puolin eikä toisin, vaan tehdään asioita silloin kun itse halutaan eikä siksi että pitää tehdä yhdessä. Siksi kai tämä on ollut niin kivaa ja virkistävää. Ja Atte tietenkin on hurmannut koko poppoon! Meikäläisenkin hartialihakset on saaneet hyvää jumppaa, kun pikku-ukkelia tulee nosteltua.

 Raitapöksymies lähettää terveisiä isovanhemmille, muille sukulaisille ja tutuille!

Vettä on tullut taivaan täydeltä, vain muutama kaunis päivä on mahtunut tähän väliin. Onneksi nyt säätiedotukset alkavat olla armollisia ja ensi viikolla päästäneen taas hellelukemiin. Oma uima-allas on saatu kuntoon, mutta vesi on vasta parikymmenasteista, joten meikäläinen ainakin joutuu vielä odottelemaan talviturkin heittämistä. Mitään avantouimareita olla, vaikka pohjoisesta tullaankiin! Lapset tosin ovat jo nautiskelleet useaan otteeseen, samoin Jarmo käy aina välillä pulahtamassa.

Otto omassa altaassa

Lapsilla oli viiden päivän loma koulusta ja tarkoitus oli lähteä jonnekin päin reissuun. Mutta joka puolella Ranskaa näytti satavat, joten kotiin jäätiin. Katsottiin epätoivoisina netistä täkäläisiä matkatoimistojen sivuja ja Tunisiaan oltaisiin päästy viikoksi alle kahdellasadalla per nekku. Lennot, kolmentähden hotelli ja puolihoito. Jostain syystä ei kuitenkaan oltu niin epätoivoisia, että oltaisiin lähdetty. Nuoruudesta on jäänyt vähän kammo noita järjestettyjä hotellilomia kohtaan ja tuntuu että ne on jo nähty. Tosin yksi sellainen tehdään vielä erittäin todennäköisesti ehkä jopa tämän vuoden puolella. Täältä nimittäin on todella halpoja matkoja Ranskan Karibian saarille ja tarkoitus on käydä pari viikkoa Martiniquella tai jollain muulla pikkusaarella. Suomesta nuo matkat maksavat järjettömästi.

Loma-asioista koulujuttuihin: Oton opettaja kysyi, että mitä mieltä me olisimme siitä, jos Otto aloittaisi syksyllä tämän puoli vuotta käymänsä luokan uudestaan, sillä seuraavalla luokalla pitää jo kirjoittaa itse pitkiä esseitä ja siihen Oton kielitaito ei vielä taivu. Madame Desthomas oli ihan ihmeissään, kun sanoin että mun mielestä se on ihan hyvä juttu. Täällä kai luokan tuplaaminen on jonkinlainen "tabu", ainakin open sanojen mukaan. Oton täkäläinen luokka on aika paljonkin edellä matikasta Oton Suomen luokkaan verrattuna  ja kokeista Otto on saanut lähes aina A:n, vain yksi B taitaa olla joukossa, joten siitä en huolehdi. Lisäksi käymme yhdessä Oton äidinkielenkirjoja läpi ja lisäksi Otto lukee tosi paljon! Kaikki vieraiden tuomat kirjat luetaan heti läpi, parhaana iltana menee kaksikin kirjaa. Toimme tänne mukanamme monta laatikollista lasten kirjoja, ja nyt Otto on aloittanut jo toista kierrosta kun vanhat on luettu. Ukkelilla on jopa "autokirja", ts. kirja jota pidetään autossa ja jota hän lukee aina autossa ollessaan. Itse olin lapsena ihan samanlainen, kirjaston vakioasukas ja aina kirja luvussa.

Tämmöistä täältä nyt, mukavaa kevättä Suomeen ja missä ikinä tätä luettekin!