Tuuti, Tommi, Annika ja Antti tulivat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kumma, miten kotoisalta koko talo tuntui saman tien:-). Lapset eivät maltttaneet mennä heti nukkumaan, joten meillä kukuttiin vielä puoli kuuden aikaan aamulla valveilla. Seuraavana iltana nukkumatti korjasikin satoa kohtuullisen varhain.

Säät eivät meitä kauheasti suosineet, altaalla oltiin parina päivänä, silloin oli tosin kunnolla lämmintä. Muuten käytiin lähikylissä ja kaupungeissa, pojat pelasivat tennistä ja nautittiin vain yhdessäolosta. Eilen ajettiin sitten koko poppoo Pariisiin, jossa katseltiin nähtävyyksiä päivä ja illalla heitettiin Veijalaiset lentokentälle. Minä ja Tuuti vetisteltiin kun tuli niin ikävä, mutta onneksi nuo uhkailivat tulla ehkä jo keväällä uudestaan.

Marjut, Mikko ja Attekin lähtivät. Outoa on olla yksin koko talossa. Oli tosi mukavaa, kun oli seuraa aina kun halusi  ja iltaisin syötiin yhdessä. Melkoista kommuunielämää täällä elettiinkin. Atte hurmasi meikäläisen ihan totaalisesti. Seuraavan kerran kun nähdään, taitaa pikkumies jo kävellä. Hurjaa.

Äsken saimme puhelun Nontronista, jonne ystävämme Lasse ja Pia sekä poikansa Tom olivat saapuneet fillareilla. Koko perhe pyöräilee joka kesä Ranskassa ja reilut viikko sitten he lensivät Bordeauxiin. Sieltä ovat sitten fillaroineet tänne ja huomenna tulevat meille pariksi päiväksi. Kivaa. Lasse on superhyperextrahyvä kokki, joten toivottavasti saan ainakin kerran vetäytyä keittiövastuusta ja saada jotain tosi hyvää ruokaa:-)

Ensi perjantaina tulevat sitten naapurit kuuden hengen voimalla. Aivan huippuihanaa!!!!! En meinaa jaksaa odotella, mutta ei kai auta. Heidän kanssaan on tarkoitus ajella lähiseutuja ja vähän ehkä pidemmällekin ja viikonlopun vietämme sitten Pariisissa yhdessä. He käyvät Disneylandissa ja me Asterix puistossa, kun Disney on tullut koluttua jo muutamaan otteeseen. Sitten turisteilemme oikein urakalla sunnuntain.

Tähän väliin pitäisi vielä sovittaa käynti Languedoc-Roussillonissa, lähinnä Fitoun ympäristössä. Olemme nimittäin tässä tuumailleet että kun kesä on ollut aivan surkea paikallistenkin mielestä, emme jaksa enää kärvistellä kylmässä ja sateessa, vaan lähdemme todennäköisesti lokakuusta eteenpäin asustelamaan etelään. Käymme tällä reissulla katsomassa muutamaa mahdollista taloa. Mutta eipä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä mistäs sitä koskaan tietää. Voihan se hyvin olla, että olemme sittenkin täällä kotiinpaluuseen asti. Sen ajankohdasta ei vielä ole tarkkaa tietoa, todennälköisesti menee ensi vuoden heinäkuuhun asti.