En muista, olenko jo kirjoittanutkin eräästä täällä asuvasta tuttavastani. Hän asuu meiltä noin 7 km päässä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Periaattessa ihan mukava englantilaisnainen, mutta:

En ole eläissäni nähnyt kenelläkään yhtä sotkuista kotia. Ja nyt ei puhuta lasten-lelut-hujan-hajan-villakoiria-nurkissa tai edes kahvitahroja-lattialla-ja-tiskit-tiskaamatta kodista. Tämä koti oli sotkuinen, likainen, paskainen, saastainen, you name it. Alakerrassa en tiennyt mihin astua, sillä ihan oikeasti kahlasin nilkkaan asti ulottuvassa vaatemeressä. Sohva oli rikki, lapset likaisia, tavaroita siellä täällä. Joka puolella haisi lialta. Yläkerrassa oli lasten lelut, ruokien kääreitä, vaatteita, astioita, kaikki ihan sulassa sovussa lattialla. Ihan järkyttävää.

Edellisellä kerralla käydessäni pieni 3-vuotias poika oli käynyt juuri tullessani potalla. Hän tuli minulle kertomaan saavutuksestaan peppu ihan siinä itsessään. Naureskelin tällä "ystävälleni" että tais tulla peppupyykkiä. Mitä vielä, rennosti äiti heitti pojalle collegepöksyt ilman alkkareita ja niin poika istui suklaanruskealla pikku pyllyllään kokolattiamatolle pukemaan.. Haju oli sanoinkuvaamaton.

Ei tehnyt kauheasti mieli juoda kahvia.

Itsekin pitäisi alkaa siivota, mutta tällä hetkellä oma koti näyttää oikein siistilt, vaikka aamulla olinkin toista mieltä. Ei nuo lasten legot sohvapöydällä olekaan ihan kamala asia...