Tässä tulee tämän blogin viimeinen kirjoitus.Kotona olemme olleet jo kohta kolme kuukautta ja sopeutuneetkin, luulisin. Tosin pari päivää sitten meillä kotona oli pieni lohduton tyttö, joka itki itkemistään ja kyynelten seasta sai sanottua vain että haluaa muuttaa takaisin Ranskaan. Suomi on hänen mielestään ruma maa, pelkkää moottoritiemaisemaa vain. Ei ihme,sillä typsy istuu joka aamu autossa Kehä I:sen ruuhkassa matkalla kouluun ja sama taas sitten iltapäivällä kotiin tultaessa.. Mutta onneksi koulu on lasten mielestä kiva. Itsekin lähtisin takaisin heti, jos olisi varmuus työllistymisestä. Mutta täällä nyt olemme, elämme arkea ja ihmettelemme. Illalla tulevat ensimmäiset ystävät Ranskasta kylään. Ja nyt tajuan sen, mitä olen kaivannut niin kovasti: pitkiä illallisia, jutustelua, viiniä, hyvää ruokaa, lasten leikkiä siinä sivussa. Entre les amis.Ihan niin kuin kuuluukiin.

Mutta nyt on aika kiittää kaikkia ystäviä, jotka ovat täällä blogissa käyneet. Niin "oikeita" kuin virtuaalisiakin.

Kiitos ja kumarrus.

T: Susanna