Nyt on pähkäilyt pähkäilty ja blogi jatkuu ilman salasanaa. Tosin osa jutuista jää kyllä ihan omien korvien väliin tästä edespäin:-)

Meillä on nyt kaksi uutta perheenjäsentä. Toinen on ihana saksanpaimenkoira Rosie, joka on meidän ilonamme seuraavat kaksi viikkoa. Outoa, miten yksi eläin vaikuttaa elämään niin paljon. Vaikka tytteli (tai mummeli tässä tapauksessa) makoilee tälläkin hetkellä korissaan, sen olemassaolon vain tuntee. Ja vähän myös haistaa. Meillä oli kahdeksan vuotta sitten bokserityttö Rinkeli, mutta jotenkaan sitä vain ei muista millaista on, kun on koira. Rosie pärisyttelee ilmaa tuolla korissaan ja minä olen hädissäni vienyt sitä ulos vähän väliä ajatellessani että on ns. kakkosen vuoro. Tienlaitaa kulkiessa Rosie katselee minua kyselevästi, että eikös sitä pääsisi  jo sisälle. Varsinkin aamulla se oli hyvin nyreissään, kun piti lähteä tihkusateeseen. Ilmeisesti tämä epävarmuus on sukua vauvafobialle. Omansa on saanut hengissä pidettyä tähän asti, mutta kun syliin lyödään pieni vauva niin koko kroppa jähmettyy, liikkeet hidastuvat ja hartialihakset itkevät. Vauvan vaihtaminen käsivarrelta toiselle tai vaikka olkapäälle on suuri operaatio ja siinä on aivan liikaa liikkuvia osia. Omien kanssa kaikki oli aikanaan ihan luontevaa.

Toinen uusi perheenjäsenemme on robotti-imuri. Lähikauppa lähetti sanomalehden sivun kokoisen mainoksen ko. vekottimesta ja sitähän oli pakko lähteä hakemaan! Kaupassa niitä ei ollut, mutta eilen soittivat että pitäisi tulla hakemaan asap, sillä niitä on kyselty ja varailtu tosi paljon. Nimenkin imuri sai, sillä lapset ristivät sen  Rodneyksi Robots-elokuvan mukaan. Rodney on muuten tosi näppärä kaveri, selvisi hyvin imuroinnista, mutta sohvan alle mennessään se tarttuu kahteen metalliputkeen kiinni, eikä pääse sieltä pois. Muut huonekalut ei aiheuta ongelmia. Kalliimmista sukulaisistaan poiketen Rodneyllä ei ole telakka-asemaa, jonne voisi mennä latautumaan, vaan ihan itse pitää laittaa johto kiinni kun tarvitaan lisää virtaa. Samoin esim. porrasrajaimet puuttuvat, eli yksikseen ei Rodneyta  voi yläkertaan jättää, vaan ainakin ovi portaisiin pitää sulkea. Ihan näppärän tuntuinen vehje, saa katsoa miten toimii aktiivikäytössä.

Otto on kunnostautunut ystäväsaralla. Eilen Gregory ja Louis olivat meillä leikkimässä ja sitten pojat menivät Louiksen kotiin. Louis on vuokraemäntämme engl.-ranskalainen poika ja hänen mukaansa he tulevat Oton kanssa hyvin toimeen englanniksi! Otto on itsekin sitä mieltä, että osaa englantia paremmin kuin ranskaa. Saa katsoa, mikä on kielitaito kotiinmennessä, kun Nannan ja Tedinkin kanssa varmaan 80% ajasta puhutaan englantia.

Tänään olisi tyttöjen ilta Meenan, Chrisin ja Lisan kanssa. Raportoin siitä sitten myöhemmin.