Eilen pääsimme toista kertaa tutustumaan ranskalaiseen tapaan hoitaa sairaudet ja tapaturmat. Ensimmäinen kerta oli, kun Otto potkaisi vahingossa jalkansa tuoliin ja sen seurauksena pikkuvarvas mustui. Tämä tapahtui päiväsaikaan. Lääkäri kirjoitti lähetteen röntgeniin ja kun murtumaa ei ollut, kaikki sujui nopeasti. Sekä röntgeniin että lääkärille pulitimme kumpaisellekin n. 20 euroa.

Viime yönä jouduimme ajamaan Perigueuxiin sairaalan päivystykseen. Martin ja Meena olivat meillä kylässä ja ihailimme terassilla salamoivaa taivasta. Lapset leikkivät ja juoksivat ympäriinsä. Sateen jäljiltä terassilaatoitus oli kuitenkin tosi liukas ja Otto kaatui. Ensin luulimme että ukkelilta meni hampaat, kun verta tuli niin paljon ettei oikein tajunnut ensin mistä se tuli, mutta sitten huomasimme leuassa ammottavan palkeenkielen. Haava oli ehkä 2,5 cm pitkä, mutta todella syvä ja repsottava. Pienen ensiavun jälkeen pähkäilimme, että minne pitäisi lähteä (täällä päin ei ole yöllä auki mikään) ja Martin vei Untuvan mukaansa heille yökylään. Me lähdimme Meena mukana sairaalaan.

Sairaalan päivystys oli enemmän kuin iloinen yllätys. Suomessa odotustila olisi ollut täynnä känniläisiä odottamassa tikkausta tohelointiensa ja tappeluidensa jälkjiltä. Pääsimme sisään nopeasti, sillä ihmisiä oli vain pari meitä ennen. Otto pelkäsi kovasti tikkaamista, mutta henkilökunta oli todella kannustavaa ja lohduttavaa. Suomessa homma olisi hoitunut todennäköisesti niin, että isä tai äiti olisi pitänyt rimpuloivaa lasta väkisin kiinni ja lääkäri tuikannut puudutuspiikin ja alkanut ommella. Täällä Otto makasi sängyllä, ilokaasumaski naamalla. Ukkelia nauratti kovasti, jalat heiluivat ja sairaanhoitaja silitteli koko ajan tukkaa ja puihui kuinka urhea Otto on. Tikkaus kesti puolisen tuntia, sillä haava vaati kahdeksan tikkiä. Kun ilokaasumaski otettiin pois, Ottoa nauratti vielä enemmän, sillä hän oli nähnyt kaasupöllyissä avaruusaluksia ja hassuja putkia. Ei ollut pelottanut eikä sattunut ollenkaan. Pyysipä ukkeli meitä ostamaan kotiinkin moista kaasua, jos sattuisi tulemaan tylsä päivää, sillä sen kanssa oli niin hauskaa:-)

Sairaanhoitaja toi vielä lääkärin allekirjoittaman urheusdiplominkin Otolle. Meille vanhemmille hoitsu kertoi, kun kerroimme että Suomessa ei moista käytetä, että he eivät halua aiheuttaa lapsille traumoja ja vaihinkojen määrä minimoituu, kun lapsi on rauhallinen.

Täytyy sanoa, että tämän kokemuksen perusteella Ranskan terveydenhuolto näytti kyllä parhaat puolensa. Pari kertaa Peijaksessa päivystyksessä käyneenä on tilanne 10-0 Ranskalle!

Niin ja koko lysti oli tällä kertaa ilmainen.