Päivitys  aamulla tapahtuneeseen.

Marie soitti ja sanoi, että talo on meidän jos se halutaan. Hurraa! Juttelimme paljon alueesta ja lapsista. Hänellä on kolme lasta, pojat 8 ja 10 v. ja tyttö 12 v. Ottokin saanee tuosta nuorimmaisesta kaverin ja olimme kummatkin iloisia asiasta.  Mikä oli kaikista mukavinta, oli se että Marie on lasten tulevassa koulussa englannin opettajana. Hän lupasi jutella jo maanantaina rehtorin kanssa meidän lapsista ja auttaa kaikessa kouluun liittyvässä. Tarjosipa lapsenvahtipalveluakin, kun muuttaa ihan naapuriin:-). Koulu on kuulemma tosi hyvä, opettajilla on kokemusta ulkomaalaisista lapsista ja osaavat kyllä lohduttaa jos tulee itku puseroon. Itselle jäi niin hyvä mieli asiasta ja nyt on paljon helpompi lähteä matkaan!

Aamulla tapahtunutta:

Nanna kävi katsomassa taloa ja laittoi kuvia. Sisältä se oli hyvin tavanomainen ja  huonekalut ei ollenkaan miun maun mukkaan. Yläkerrassa kolme makkaria, yksi yhteinen lapsille, Jarmolle työhuone ja meidän makkari. Alakerrassa yhtenäistä tilaa ruokailutila ja olkkari, kylpyhuone jossa amme ja vessa. Keittiö oli tosi pieni, mutta ihan hyvin varusteltu. Näistä pienistä puutteista huolimatta otamme talon (pitää vielä saada omistaja Marie kiinni, sillä hän pitää taloa meille varattuna iltaan asti. Pirhana vieköön kun ei ole vielä kotona!!!), sillä nämä kuvat näyttävät tarpeeksi hyviltä:

Ihana rintamamiestalo ranskalaisittain! Ja jottei koti-ikävä pääsisi yllättämään, perinteisen ulkomuodon lisäksi pihassa on myös kotikoivu:-)


Tässä me grillataan viikonloppulounasta, pulahdetaan välillä uimaan ja nautitaan elämästä!


Tässä sisältä ruokailutilasta. Mänty ei ole mun ihan ykkössuosikki, mutta eiköhän tuo menettele vuoden ajan.

Vielä ei ole mitään sopimusta allekirjoitettu, joten vähän varpaillaan ollaan kuitenkin. Mutta ainakin aamulla tämä on meille suullisesti luvattu!

Hiphei, yksi etappi taas suoritettu.