Minut on kutsuttu mukaan naisten aamukahviseuraan. Tänään olin jo toista kertaa kello 10 Le Minagessa. Ihan kivaa, kun ei täällä ole paljoakaan tuota tekemistä. Tai oli ihan kivaa, ennen tätä kertaa. Onko vika minussa vai heissä, en tiedä. Ainakin kulttuurit kohtasivat niin että rymisi.

Ryhmän naiset ovat siis englantilaisia, minä olen ainut muunmaalainen. Olen selvästikin erilainen ja tänään tunsin sen selvästi. Keskusteli rönsyili asiasta toiseen, lähinnä englantilaisten saippuasarjojen ympärillä. Yllättäen minulla ei ollut kommentoitavaa. Sitten yhtäkkiä hirveä huuto:"Gossip, gossip" ja kikattelua ja kuiskuttelua. Piegutin pormestarilla on suhde englantilaiseen naiseen ja yksi ryhmän jäsenistä lupasi ottaa seuraavaksi kerraksi vähän enemmän selvää asiasta. Joopa joo. Sitten ryhmän uusi nainen huomasi minut (olin istunut vasta tunnin häntä vastapäätä) ja kysyi, että minkälaista ruokaa Suomessa syödään. Sanoin, että paljon lohta (tässä vaiheessa hänen kasvonsa vääntyivät irvistykseen ja ilmoitti vihaavansa kyseistä kalaa), tummaa leipää (i don't like it either) jne. Kaloista sanoin, että itse pidän lohesta, siiasta ja ahvenista. Perch, what on earth it that? Joku tiesi, että se elää joissa. Hyi hitto, miten iljettävää syödä jotain jokikalaa... Tässä vaiheessa en enää jaksanut korjata tai sanoa mitään. Olin vain se outo tyyppi pohjoisesta, joka ei tajua, että vain Englannista saa hyvää leipää. Ruisleipä, hyi hemmetti!

Muuten keskustelu kulki ulkonäköasioissa, bileissä ja siinä, miten Englannissa on kaikki paremmin kuin Ranskassa ja minä olen varmaan onnellinen kun pääsin Suomesta Ranskaan. Englannissa, maailmankaikkeuden onnelassa, olen sentään käynyt.

*****

Jarmo on Suomessa. Lähti maanantaina, tulee huomenna. Vähän on jo ikävä. Jos luet tätä muru, paljon pusuja täältä kotoa! Love you!