Istuin aamulla olkkarissa silmät sikkuralla juomassa kahvia. Keittiöstä kuului muovin rapinaa. Ensin ajattelin, että se on vain joku huonossa asennossa ollut muovipussi, joka vähän itsekseen aukeilee. Mutta kun rapina jatkui, oli pakko mennä keittiöön. Ei näkynyt mitään, mutta kun tönäisin jalallani lattialla seisovaa hyllykköä, jossa meillä on kuivaruokatavarat, hyppäsi sieltä iso, tummanruskea hiiri ja juoksi salamavauhtia keittiön kaappien alle. Arvatkaapa vain, ällöttääkö, oksettaako ja onko ikävä omaan, hiirettömään kotiin?

Tässä hetken kuluttua lähden käymään rautakaupassa ja sitten hiiret alkaa taistelu, jonka te voitte vain hävitä!  Haen muovikassillisen loukkuja ja myrkkyä ja jatkan sotaa niin kauan kuin on tarvis!!!!! Täältä pesee ja linkoaa! Ostan samalla ison muovisen, kannellisen laatikon, johon laitan kaikki mahdolliset ruokatarvikkeet, niin ei tarvitse niitä enää uusia.

Täällä ollessa on ötökkäkammo aika tehokkaasti hävinnyt, mutta hiiriä en siedä vieläkään. En nyt enää pyörry sellaisen nähdessäni, mutta en kyllä aio asua samassa huushollissa niiden kanssa.