En nyt sitten saanutkaan viikonloppuna kirjoitettua mitään, kun oli menoa ja meininkiä sen verran. Lauantai meni siis Angoulemessa,Nautilis-nimisessä uimahallissa. Martin oli lasten kanssa, kun Meena oli Lontoossa ja sitten meidän poppoo lisäksi. Lapset nauttivat pulikoinnista, vastavirtalaitteista, liukumäistä ja yleisestä läträämisestä. Martin kyllä oli sitä mieltä, että Jarmo nautti kaikista eniten:-) Yksi asia, mitä jaksan ihailla Jarmossa vuodesta toiseen, on hänen mieletön kykynsä nauttia asioista miettimättä mitä muut hänestä ajattelevat. Meidän iskä laski liukumäkiä, polskutteli ja lotrasi kuin leikki-ikäinen!

Tammikuu on mennyt yhdessä hujauksessa, samoin joulu tuntui olevan yksi silmänräpäys vain. Jouluahan me vietimme täällä Jarmon äidin, Jussin, Pierren, Silken, Chrisin, Ianin, Maxin, Georgen sekä Nannan ja Tedin kanssa. Aamulla syötiin meillä joulupuuro ja iltapäivällä mentiin Nannalle ja Tedille. Syötiin pitkän kaavan mukaan, pöydässä oli normaalit suomalaiset laatikot, kalat ja kinkku, Pierre ja Silke toivat hanhen ja ostereita ja Chris ja Ian englantilaisia alkupaloja ja jälkiruokaa. Taas tuli syötyä niin että napa paukkui. Lahjat oli ilmestyneet meidän kotona ollessamme Marshallien kuusen alle. Lapset tuntuivat olevan kovasti tyytyväisiä lahjoihinsa, vaikka tänä vuonna ne olivat kooltaan kaikki aika pieniä. Olimme kyllä kertoneet etukäteen, että toivottavasti joulupukki ymmärtää sen, että että jos hän tuo isoja paketteja, me emme ehkä voi viedä niitä kotiin Suomeen, sillä peräkärry oli jo tänne tullessa todella täynnä. Otollehan tuo joulupukkisatu ei enää uppoa, mutta Unskulainen uskoo ihan täysillä vielä.

Välipäivinä saimme kutsun Dumoulineille syömään ostereita. Olin maistanut niitä vain aikasemmin vain jouluaattona, eikä ne olleet mitenkään sanottavan hyviä, mutta nyt Jacquesin tarjoamat osterit veivät kielen mennessään. Lapset kummastelivat elävien otusten syömistä, mutta hyvältä nuo maistuivat. Jacques ja Mireille ovat tosi kivoja tyyppejä, ottavat meidän lapsia mielellään sinne leikkimään ja kuskaavat vuorotellen meidän kanssa lapsia harrastuksiin. Heidän 13-vuotias poikansa, Gabriel, on mukava ja äärimmäisen hyväkäytöksinen nuori mies. Claire on Untuvan ikäinen ja samalla luokalla.

Uusi vuosi vaihtui läheisessä ravintolassa, La Ferme de Lavalladessa Boothin perheen ja Samin ja Maryn kanssa.. Illallinen alkoi klo 20.30 ja kuvittelimme olevamme kotona vuoden vaihtuessa. Katin kontit! Ensin pöytään tuli pieniä, erilaisilla tahnoilla päällystettyjä leipiä ja aperitiivit, sitten vihanneskeitto, sitten hanhenmaksa, sitten kala"kakku", sitten pääruoka, sitten välisorbetti, sitten juustot ja sitten vielä jälkiruoka.  Kun lopetimme, oli kello 01.30. Lapset olivat yllättävän tyytyväisiä oloonsa, vaikka menikin myöhään. Tulimme sitten tänne ja miehet ja lapset räjäyttivät raketteja, juotiin lasi sampanjaa ja sitten nukkumaan.

Tähän asti tämä tammikuu onkin sitten mennyt aika arkisesti. Tänään olemme tosin pakanneet ja vielä on vähän siivoamista (inhoan tulla takaisin sotkuiseen kotiin!) ja huomenna aamulla Nanna vie meidät ensin Angoulemeen, josta menemme TGV:llä Pariisiin ja sieltä lennämme sitten Helsinkiin. Suomessa olemme n. 19.20 illalla. Maanantaina lapset käyvät ranskalaisen koulun testeissä ja sitten on silmälääkäriä, kavereita ja säntäilyä paikasta toiseen. Mutta kiva on nähdä kaikkia ystäviä, täältä tullaan Suomi!!!!!