Ulkona sataa vettä ja on kurjaa ja kylmää. Tai lämmintä muutamaan viimeiseen päivään verrattuna, jolloin mittari kävi ainakin -7 asteessa, joidenkin mukaan olisi yöllä mennyt kymmenen pakkasastetta rikki. Tässä talossa, jossa seinät ovat puolen metrin paksuista kiveä, lattiassa ei eristystä ollenkaan ja ikkunat kaikki yksilasisia, tuntui kylmyys luissa ja ytimissä. Puuta on poltettu takassa hurjia määriä ja vaatekertoja lisätty. Tälle viikolle on luvattu lisää sadetta, lämpötilat kivunnevat onneksi jopa kymmenen asteen paremmalle puolelle.

 Takapiha auringonpaisteessa vain joitain viikkoja sitten.

Itse olen jotenkin ihan koomassa. En jaksa tehdä mitään eikä mikään huvita. Elämä pyörii samaa rataa. Aamulla muksut 14 km päähän kouluun, sitten ajan kotiin. Siivousta, pyykkäystä. Sitten iltapäivällä lapset koulusta, ruuanlaittoa, siivousta, nukkumaan. Plääh. Olisipa työpaikka mihin mennä ja sen mukana työkavereita.

Lapsilla oli syysloma jo pari viikkoa sitten. Teimme ihan pikareissuja, kävimme Poitiersissa Futuroscopessa (ihan plääh sekin) ja Clermont-Ferrandissa viikonloppuvisiitillä. Muuten sitten olimme kotosalla. Vähän tuntui, että meni hukkaan koko loma.

Syysloman jälkeen juhlistimme Oton synttäreitä, jotain iloista sentään täälläkin. Ranskalaiset pienet pojat ovat hurjan suloisia ja kohteliaita. Ensin jonottivat pussaamaan Untuvaa, sitten annettiin lahjat ja pöydässä nostivat Otolle ihan oma-aloitteisesti maljan huutamalla "Santé"" ja "Bonne fëte, Otto!".

Viime viikolla juhlistimme Beaujolais Nouveaun tuloa paikallisessa baarissa ihan bändiä kuunnellen. Seuraavana aamuna oli vähän pää kipeä, tai itseasiassa ei niin vähänkään. Mutta ihan kivaa oli.

Huomenna Jarmo lähtee Suomeen ja koska opettajat ovat taas lakossa, ovat lapset kotona. Viemme Jarmon lentokentälle ja sitten menemme ehkä Limogesiin ostamaan lapsille talvivaatteita. Otto kärsii ihan järjettömästä Suomi-ikävästä, joten voi olla että olemme tulossa Suomeen tammikuun loppupuolella visiitille. Josko ukkeli jaksaisi sen turvin olla täällä loppuun, eli heinäkuuhun asti. Itseä ei kyllä huvittaisi tulla, sillä ihan mielellläni tulisin vasta heinäkuussa, mutta pakko kai se on.

Surkeaa valittamista tämä kirjoitus. Mutta siltä tässä nyt tuntuu. Ei jaksa eikä viitsi mitään.

Ai niin, Untuva jaksoi kysellä postia parisen viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen. Mitään ei tullut ja nyt hän on vakuuttunut siitä, että kukaan ei välitä hänestä oikeasti:-(