Minä olen aina inhonnut ötököitä, lentäviä, surisevia, maassa kulkevia, missä muodossa tahansa. Vähän olen kovettunut vuosien varrella, enkä enää huuda hämähäkin nähdessäni, mutta jonkin alkukantaisen reaktion ne saavat aikaiseksi. Yleensä korvathalkaisevan kirkaisun ja juoksun mihin suuntaan tahansa.

Tänne muuttaessamme on ollut pakko totutella siihen, että talossa elää meidän lisäksemme muitakin. Tammi-maaliskuun ajan saimme (v)ihasetella "stinky bugseja", harmaanruskeita vinoneliön muotoisia ötökäitä, joiden älykkyysosamäärä tuntui olevan pahasti pakkasen puolella. Pikkuhiljaa ne katosivat ja nyt riesanamme on uusi vieras:

Tämä on nimeltään "summer chafer". Emme uskoneet sen olevan mahdollista, mutta nämä ovat vieläkin tyhmempiä kuin edeltäjänsä. Illalla auringonlaskun aikaan parvi nousee pensaista ja lentää valtavaa "bzzzzzz" surinaa pitäen päin lamppuja ja ikkunoita jos sisällä on valo. Ikkunaan törmätessä kuuluu kops ja otokkä on maassa selällään. Siinä se sitten kärvistelee kunnes kuolo korjaa. Aamuisin saa ensimmäiseksi harjata ruumiit terassilta ja sitten vasta uskaltaa kävellä. Sisällekin nuo yrittävät, mutta pysyvät parhaiten poissa sillä, että illan hämärtyessä suljetaan ikkunat ja ovet. Luin jostakin netistä, että tämä lentovaihe kestäisi vain pari viikkoa ja sitten rauhottuisi.

En tainnut koskaan kirjoittakaan, mutta pari kuukautta sitten tulemme illalla myöhään kotiin. Olimme olleet ostoksilla Perigueuxissa ja kannoimme kädet vääränä tavaraa sisälle. Kotona keittiössä odotti yllätys. Tiskipöydällä olleet viinilasit olivat rikki lattialla ja sirpaleita joka puolella. Roskis oli nurin, samoin tyhjät, keräykseen menoa odottavat lasipullot olivat keskellä lattiaa.Maustepurnukat kaatuneet tiskialtaaseen jne. Itse olin varma, että keittiön kaapeissa on hiiriä tai rotta ja olin ihan paniikissa.

Yöllä neljän aikaan heräsin kummaan ääneen. Tajusin unen läpi mikä ääni oli, mutta tajusin myös sen, että olin aivan liian väsynyt tehdäkseni asialle mitään ja vedin peittoa korvilleni. Puoli kuusi tuo ääni kuului kovempaa ja lähempää. Nyt Jarmokin heräsi. Makuuhuoneen ovella seiso naapurin kissa sydäntäsärkevästi naukuen. Koko perhe pomppasi pystyyn ja kissa  säntäsi karkuun. Aina kun saimme sen alakertaan, se sujahti jostain välistä taas portaita yläkertaan. Sähisi ja sihisi niin perhanasti. Noin vartin ajojahdin jälkeen saimme katin vihdoin ulos, mutta sen jälkeen ei enää paljoa nukuttanut. Katti oli pissinuyt olkkarissa viikkamista odottavaan vaatekassaan jotka kaikki menivät uudestaan pesukoneeseen. Kissa oli tullut meille sisälle kylpyhuoneen auki unohtuneesta kattoikkunasta.

Ihmiset ovat yleensä joko koira- tai kissaihmisiä. Meidän perhe on ehdottomasti koiraperhe. Nämä tässä meidän talon ympärillä vapaana kulkevat seitsemän kissaa ei paljoa sympatiaa herätä. Illalla terassilla istuessa voisi nauttia raikkaasta iltatuulesta, mutta katin kontit. Meidän terassilla haisee kissanpissa. Kahta eri kissakarkoitetta on ostettu mutta mikään ei tehoa noihin mirreihin. Tai Jarmolla olisi hyvä ratkaisu, mutta sitä minä en suostu käyttämään;-)