Täällä ollaan, ehjänä ja hengissä. Ajomatka Travemündesta meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa. Otto kirkasti kruunuaan tokaisemalla 1000 km:n kohdalla että "tämä on kyllä aika kiva matka!". Tuohon mennessä oli takana yksi mäkkäritauko ja muutama vessareissu. Lapset eivät tapelleet autossa, emmekä me Jarmon kanssakaan saaneet sanaharkkaa aikaiseksi. Jarmolla oli iso urakka, sillä ajoa kertyi n. 17 tuntia yhdellä puolen tunnin ja useammilla 10 minuutin vessatauoilla.

Tällä kokoonpanolla siis liikuimme Euroopan halki. Peräkärry oli _täynnä_ tavaraa.

Busserollesissa olimme siis n. klo 01.00 sunnuntain vastaisena yönä. Jarmon yöunet olivat vähän huonot, sillä vähän väliä hän heräsi siihen, että oli muka nukahtanut rattiin. Poor guy... Me lasten kanssa nukuttiin oikein makeasti.

Täällä me olimme Busserollesisa, L'Etang de Grolhier -järven rannalla.

Tammikuun 2. päivä saatiin avaimet omaan kotiin Augiginaciin, joka on useista ranskalaistaloista poiketen LÄMMIN! Kalustus on tosin vähän pelkistetty sohva maailman rumin ja epämukavin, mutta tarkoitus on ostaa uudet heti kun vain ehditään. Mielellään ostettaisiin käytetty, mutta ranskalaiset pyytävät käytetyistä huonekaluistaan ihan järjettömiä hintoja! Jos hintaeroa on 10%, tulee helposti kiusaus ostaa ihan uusi mööpeli. Yksi isompi ostoreissu on jo tehty ja ostettu mattoja ja verhoja ym. tarpeellista.

Lapset ovat aloittaneet koulun. Ensimmäinen päivä oli jännittävä sekä vanhemmille ja lapsille. Itse melkein itkua tirautin koulunpihalla, kun piti jättää omat pienet selviiytymään vieraan kielen ja ihmisten kanssa.

 L'école primaire d'Augignac, lasten koulu.

 Vasen ovi menee Selinan luokkaan, oikeanpuoleinen Oton luokkaan.

Toisena päivänä typsyllä olikin ollut tosi vaikeaa, oli itkeskellyt ja kävelyretkellä roikkunut miesopettajansa kädessä nyyhkyttäen "mami mamia". Keskiviikko on vapaapäivä koulusta ja tänään perjantaina ihanaiset ipanaiset menivät iloisina aamulla kouluun. Mikä helpotus! Otto varsinkin on saanut paljon ystäviä ja aamuisin koulun portilla odottaa 5-6 poikaa huutaen Ottoa nimeltä mukaan leikkimään. Tyttö taas on tietyssä mielessä ujompi ja "herkkä sielu", jonka vuoksi hänen ei ole niin helppoa ystävystyä. Luokkatoverit ovat olleet koulussa jo kauan ja osaavat monia asioita, joita meidän prinsessa ei vielä hallitse, ja sekös ottaa itsetunnon päälle. Mutta eiköhän se tästä. Lapsille koulu on ollut monin tavoin uusi ja hurjakin kokemus. Naama valkoisena Otto kertoi kotona kuinka ope oli ottanut kahta poikaa hiuksista kiinni tunnilla. Ainakin auktoriteetti opella säilynee, vaikka itselläni on vaikeaa moista käytöstä hyväksyä. Jos en itse kajoa lapsiini, en halua että kukaan mukaan sitä tekee. Mutta toivottavasti ei tarvitse joutua moiseen tilanteeseen.

Viralliset asiatkin saatiin hoidettua. Nyt meillä on pankkitili (ja minä lakkasin olemasta itsenäinen ihminen, pankkikortissa lukee nyt M. ou Mme Etunimi Sukunimi, joten nyt olen siis vain mieheni rouva.). Netti toimii, lapset on koulussa ja pormestari on tavattu. Päätimme harrastaa heti alkuun suhdetoimintaa, joten toimme pormestarille suklaata ja lakkahilloa Suomesta. Sen jälkeen pussattiin ja taas pussattiin poskille, naurettiin ja jäätiin ilmeisesti mieleen, hyvällä toivottavasti.

Ranskan kielen taito paranee kohisten. Täällä kun tuota enklantia ei oikein osata, joten on ollut pakko vain löytää sanoja ja lauseita tuolta jostain syvältä aivojen uumenista. Itse nautin kovasti mahdollisuudesta oppia ranskaa kunnolla ja päästä vähän sisälle tähän kulttuuriiin.

Nyt alkaa puhti loppua, bonne journée à tous!