La famille Dumoulin-Dutin, merci beaucoup  d'un weekend merveilleux et de tous arrangements que vous aviez pris. Nous avons vraiment apprécié notre week-end à l'Île de Ré!

Jacques ja tytöt

****

Upea, aurinkoinen viikonloppu Ile de Rè:llä on takana. Lähdimme aikaisin lauantai-aamulla ja tapasimme Jacquesin, Mireillen, Gabrielin ja Clairen Montbronin Intermarchen pihalla. Siinä pikainen lasten vaihto, tytöt meidän kyytiin (Otto jäi aamuäreänä myös meidän autoon ja vain Gabriel vanhempineen toiseen autoon. Tytöt ottivat automatkasta kaiken irti, Bratz-laatikko avattiin saman tien ja "tää menis sinne ja se vaihtais vaatteita" leikki alkoi:-)

Matka kulki ensin Cognacin ja Saintesin kautta, sitten kaunista siltaa pitkin Réen saarelle. Majoittauduimme Ars-en-Rè'hen, kauniiseen pikkukylään. Asunnot olivat ihan satamassa, joten siitä oli helppo lähteä kävelylle. Koska turistikausi ei ole vielä alkanut, olivat kadut tyhjiä ja hiljaisia. Kävimme katsomassa kaunista kirkkoa ja nauttimassa tunnelmasta. Lounaan söimme satamassa olevassa pienessä ravintolassa.

Sen jälkeen suuntasimme rannalle. Ranta oli ihan typötyhjä, vain me kahdeksan ja satoja metrejä hiekkaa. Lapset pyyhälsivät saman tien mereen, joka on arviolta noin 15 asteista. Etsimme kauniita kiviä ja simpukoita ja lapset ihmettelivät merilevää ja rannalle ajautunutta rapua. Juttelimme, otimme aurinkoa ja nautimme meren tuoksusta ja kohinasta.

 Oton uusi peruukki

Itse Pohjanmaan rannikolta kotoisin olevana ja kunnon hiekkarantoihin ja mereen tottuneena olin aivan ekstaasissa. Ihan kuin olisin ollut taas pieni tyttö, joka polki kavereiden kanssa pyörällä Laajalahteen uimaan. Perille päästyä piti ensin tarpoa pari sataa metriä kuumaa hiekkaa, kaisloja, ja sitten taas satametriä kahlaamista ihanassa, hiekkapohjaisessa merenlahdessa ennen kuin oltiin uimasyvyydessä. Tälläiseen luksukseen tottuneena ei järvessä uiminen ole oikein koskaan tuntunut miltään. Järvi, mutapohja ja vesikasvit ei vaan ole mun juttu:-). Siksi kai tuo meren äärellä oleminen vaikuttaa muhun niin kovasti ja rakastan sitä tuoksua ja ääntä.

Illallisen söimme ravintolassa nimeltä Le Clocher. Ihanaa ruokaa, vaikka ei ehkä maailman kauneinta:-).

Osterit on ihan superhyviä, samoin kuin ravut. Yksi merenelävä-laji (le bulot) ei ollut niin mun makuuni, mutta "bigorneaut" oli ihan hyviä. Taskurapu oli loistavaa, samoin kuin langustinit. Simpukoita oli useaa eri sorttia. Untuva rakastui myös ostereihin ja olisi halunnut syödä niitä vaikka kuinka paljon. Outo 7-vuotias:-) Ottokin rohkaistui ja maistoi simpukoita ja tykästyi niihin sen verran, että halusi seuraavana päivänä syödä niitä lounaaksi.

Seuraavana aamuna luovutimme asunnot ja suuntasimme ensin St. Martin-de-Rèhen, jossa söimme lounaan.. Kaunis kaupunki! Sieltä suuntasimme saaren länsikärkeen majakalle nimeltä Le Phare des Baleines. Kiipesimme majakan torniin noin 270 askelta

ja ihastelimme maisemia. Upea paikka kertakaikkiaan!

Sen jälkeen menimme pikaisesti rannalle, jossa lapset kastelivat vaatteensa leikkiessään isoissa aalloissa, Elämä tuntui taas hetken liki täydelliseltä, kun merituuli pyöri hiuksissa, ilmassa tuoksui suola ja lapset juoksivat pärskyviä aaltoja karkuun. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, hyppäsimme autoon ja ajoimme vielä La Flotteen, jossa pääsimme tutustumaan purjeveneeseen, kävelimme satamassa ja nautimme auringosta.

Kotona olimme vasta kymmenen jälkeen illalla. Sateenkaari saatteli matkaamme kotiin.

Île de Rè on todella käymisen arvoinen paikka. Paljosta olisimme jääneet paitsi, jos emme olisi sinne menneet. Ja onneksi menimme sinne Dumoulin-Dutinien kanssa, sillä he tuntevat saaren läpikotaisin muutaman vuosikymmenen ajalta.

***

Tommi perui tulonsa tänne, joten olemme nyt seuraavan viikonlopun ihan perheen kesken. Pieni paniikki alkaa iskeä Suomeen muuttamisen suhteen. Monta paikkaa pitäisi vielä käydä ja asioita järjestää. Pahin on kaikesta se, että minä ja Jarmo ei olla ollenkaan varmoja siitä, että halutaan palata sinne takaisin. Lapsetkin epäröivät aina välillä. Niin moni asia on muuttunut puolessatoista vuodessa...

*Koti on siellä, missä sydän on*

Mutta missä on meidän sydämet ja meidän koti?

****

Kiinnostuneille vielä tiedoksi, että puolimaratoni meni hyvin. Jarmo jaksoi tosi hyvin ja Ted, supermies, juoksi saman matkan Jarmon kanssa harjoittelematta yhtään:-) Illalla juhlimme asiaa asiaankuuluvalla hartaudella Nannalla ja Tedillä.