Nyt on lomat "lusittu" ja arki alkanut. Tai ei ihan vielä normaali arki, sillä koulut alkavat vasta parin viikon kuluttua. Mutta Jarmo nakuttaa konettaan tuolla yläkerrassa ja lapset viihdyttävät kerrankin itseään. Ulkona on taas kökkö ilma, lämpötila vain noin 18 astetta, joten leikkikööt nyt sisällä.

Viikon merkittävämpiä tapahtumia lienevät Untuvan toisen maitohampaan irtoaminen (hammaskeiju-usko on osoittanut ensimmäisiä heikkenemisen merkkejä) ja ensimmäiset itse luetut sanat. Neiti vain otti Oton Lasse-kirjan käteen ja luki sieltä monta sanaa. Hieno juttu!

Me haimme siis toissa sunnuntaina Jarmon Limogesin kentältä ja jatkoimme siitä matkaa Toulouseen. Matka sujui oikein kivasti ja perillä oli tosiaan vielä klo 22 illalla melkein 30 astetta lämmintä. Hotellimme, keskustassa sijaitseva Novotel oli loistava. Perhehuone maksoi vain 99 euroa, joten odotimme jotain kökköä ketjuhotellin huonetta, mutta sepäs olikin juuri remontoitu, valoisa ja kaunis. Myös palvelu hotellissa oli äärimmäisen hyvää.

Seuraavana päivänä ajelimme ympäri Toulousea (kaunis, vaaleanpunainen kaupunki), kävimme kävelemässä ja suuntasimme sitten kohti Cité de l'Espacea, eli avaruuskeskusta kohti. Sekin oli ihan mielenkiintoinen paikka. Mir-avaruusasemalla ollut astronauttien vessa oli kyllä mielenkiintoisen näköinen systeemi, samoin sauna. Kaikenlaiset yksityiskohdat sitä jääkin mieleen:-)

Toulousesta ajoimme illalla Perpignaniin, jossa yövyimme. Matkalla kävimme katsomassa Fitoun asuntoa, mutta se taitaa olla pois kuvioista. Asuinalue oli ylhäällä rinteessä ja ilmeisesti liki kaikki sieltä rivarinpätkän omistavavista vuokraa sitä kesäksi turisteille. Talvella paikka taitaa olla liki kuollut, tai sellainen fiilis siitä ainakin tuli. Hienot näkymäthän sieltä oli järvelle ja siitä edelleen Välimerelle, mutta ehkä ei sittenkään.

Clairessa sijaitseva talo oli taas paljon kivempi. Omakotitalo vanhalla asuinalueella lähellä kylää ja kouluja. Tämä taitaa olla meidän todennäköisin vaihtoehto. Lähellä oli elokuvatettereita, kartingrata, kauppoja ym., joten palvelutkin ovat käden ulottuvilla. Täällä kun olemme kärsineet vähän tekemisen puutteesta ja siitä, että jos pitää ostaa jotain muuta kuin ruokaa, täytyy aina ajaa 60 km lähimpään kaupunkiin.

Kävimme reissun aikana myös rannalla. Ensimmäinen ranta oli Narbonne Plage, upea samettihiekkainen ranta. Merivesikin oli kohtuullisen lämmintä. Lapset kastelivat ensin vaattensa kirmatessaan aalloissa, sitten vasta haettiin uikkarit. Hauskaa oli se, kun kävelimme rannalle, tapasimme matkan varrella mm. kaksi kamelia, kilipukin, poneja ym. Sirkus oli lähdössä pois ja eläimet jaloittelivat ihan rantahiekan tuntumassa. Lapset syöttivät kamelia, joka makoili leppoisana ja otti herkkupaloja vastaan.

Viimeisen yön vietimmeSétessä. Vähän nostalginen fiilis tuli, kun tajusin että kyseessä oli sama kaupunki, jossa kuljeskelimme joskus muinoin Jarmon kanssa kahdestaan rinkat selässä. Nyt oltiin vähän eri kokoonpanolla reissussa. Kävimme kävelemässä Corniche Plagella, jossa lapset keräilivät simpukankuoria ja nauttivat olostaan. Eipä meillä "vanhuksillakaan" ollut valittamista. Illalla söimme mukavassa ravintolassa kävelykadun varrella.

Keskiviikkona kävimme vielä Valras-Plagella ottamassa aurinkoa ja uimassa. Täytyy sanoa, että ihastuimme kyllä seutuun kovasti. Vaikka turisteja oli paljon, ei tunnelma ollut ollenkaan niin kansainvälinen kuin Cote d'Azurilla. Suurin osa väestä oli ranskalaisia lomailijoita. Loikoilimme hetken rannalla, kävimme rantaravintolassa syömässä salaatit ja lähdimme siitä sitten ajamaan kotiin päin.

Yksi iso pettymys matkalla oli. Menimme Michelinin Guide Vertin (ei se varsinainen ravintolaopas, vaan saman firman matkailuopas, jossa on muutama ravintolasuositus)  mainostamaan tapas-ruokapaikkaan syömään. Ajattelimme saavamme hyvää ruokaa, mutta enpä ole ennen itse lämmittänyt 15 minuutin jonottamisen jälkeen tapas-buffeesta saamiani lämpimiä tapaksia mikrossa! Kylmät ruuat olivat ihan normaalisti seisovassa pöydässä, mutta lämpimät tapakset olivat suljetussa vitriinissä KYLMINÄ, joista kokki jakoi niitä silloin kun hänellä ei ollut parempaa tekemistä. Ja sitten kun annoksen sai jälkiruokalautaselle, oli ohjeistuksena lämmittää sitä 2 minuuttia mikrossa, joita oli kaksi kappaletta tiskin vieressä. En oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vain nauraa. Ruoka oli kaiken lisäksi vielä pahaa:-) 

Pääosin reissu oli oikein kiva. Saatiin jonkinlainen käsitys alueesta, ihan niin kuin oli tarkoituskin. Nyt pitäisi vain päättää, mitä tehdä.

Hyvää koulunalkua sinne Suomeen ja muille ulkosuomalaisille terveisiä ympäri maailman!

 On ne joskus suloisiakin:-)))