Nyt on ollut kirjoittaminen niin jumissa, ettei ole tosikaan. Harva se päivä olen päättänyt, että tänään päivitän blogia, mutta illalla huomaan, että mitään ei tapahtunutkaan. Mutta kun ei täällä ole niin kauheasti  tapahtunut, samaa tasaista ja tylsää elämää vain.

Yritän tässä nyt kronologisesti miettiä, että mitä kaikkea sitä täällä tehtykään. Baregesin hiihtoreissusta mainitsinkin, mutta en sitä, että meidän perheelle tyypillisesti ei sitten tultukaan suoraan kotiin, vaan koukattiin Espanjan kautta:-). Käytään San Sebastianissa syömässä tapaksia ja ajeltiin sitten myöhällä kotiin. Kotona oli jäätävä tunnelma, koska myrsky oli hakannut yläkerran ikkunan auki. Omistajille ei ole avaimia tähän kämppään, joten pari päivää oli huusholli ehtinyt jäähtyä parin asteen tasolle. Aika hurjaa oli mennä ihan jääkylmiin sänkyihin nukkumaan. Lapsillakin oli pari vaatekertaa päällä ja lisänä vielä fleece-makuupussit. Yhtään ei ollut ollut liian kuuma:-) Täällä oli tullut luntakin meidän poissaollessamme, onneksi ei ollut enää palatessa yhtään.

Lapset ovat olleet reippasti kouluissa, mitä nyt viime viikolla Selina oli pari päivää pois vatsataudin takia. Olimme lauantaina ensin Angoulemessa luistelemassa ja sen jälkeen uimassa, ravintolakeikka ennen ja jälkeen urheilun, ja jostakin tuli pöpö joka pisti minut, Untuvan ja Oton oksentamaan. Jarmo selvisi ilman tautia. Itse epäilen uimahallin vettä. Selina oli niin kipeä, että piti soittaa lääkäri kotiin, kun typsy vain nukkui eikä syönyt kolmeen päivään mitään. Nyt on onneksi jo ihan terve.

Kevät on täällä jo pitkällä. Vettä on tullut viime kevään malliin, toivottavasti saadaan myös aurinkoakin jossakin vaiheessa. Puissa on lehtiä, joka paikka on kukkia täynnä ja itsessäkin enemmän virtaa. Jarmo jaksaa yhä lenkkeillä, tekee nykyisin 4 lenkkiä viikossa, kesto tunnista kahteen. Toukokuun 10. päivä on sitten tosipaikka, eli puolimaratonin juokseminen! Hurjan ylpeä olen Jarmosta, sillä hän aloitti syksyllä juoksemisen käytännössä ihan nollasta ja nyt juoksee 15 km:n lenkkejä vähän väliä. Ja kilojakin on karissut niin, että näyttää kohta ihan nuorelta pojalta:-)

Eilen meillä oli Dumoulinit kylässä syömässä. Oli tosi kivaa ja täytyy sanoa, että mun ranskan puhetaitoni on kyllä suuresti Jacquesin ansiota. Hän on tosi puhelias ja hänen kanssaan saa kyllä niin tehokasta harjoitusta! Söimme lounasta pitkän kaavan mukaan ja sitten lähdimme yhdessä keilaamaan. Minä ja Mireille yritettiin pelata biljardia, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Keilaaminen olikin jo helpompaa:-). Dumoulinien kanssa on tosi helppo olla, kun lapset viihtyvät keskenään ja Jacques jaksaa puhua Jarmollekin sitkeasti ranskaa, välillä tosin käyttävät englantia. Jarmo on alkanut vähän ymmärtää puhuttua ranskaa, mutta ei valitettavasti osaa puhua, joten minä joudun kääntämään tai sitten Jarmo sanoo englanniksi.

Aika täällä alkaa käydä tosiaan vähiin. Lauttaliput Suomeen on jo varattu, 24.7 olemme siis Helsingissä. Sitten viikko lomailua, kunnes saamme oman kotimme takasin. Olo on jo nyt haikea. En ehkä haluaisi vielä lähteä pois ja lapsetkin ovat alkaneet epäröidä. Untuva haluaisi mennä Suomeen vain, jos voi ottaa ystävät täältä mukaan ja Ottokin on kallistunut 50-50 kannalle. Viime joulukuussa samainen poika itki ikäväänsä. Koti on nyt täällä, samoin olemme saaneet paljon uusia ystäviä. Pidän täkäläisistä ihmisistä, ystävällisyydestä, yleensä ilmastostakin. Monet ennustavat, että parin vuoden kuluttua olemme takaisin. Tällä hetkellä en sitä usko, sillä lasten on saatava juurtua jonnekin. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Perjantaina starttaamme ensin kohti Millauta, jossa olemme yhden yön. Sitten lauantaiksi Antibesiin, jonne Marjut ja Mikko tulevat meidän kanssamme viikoksi. Jippii!!!! Tarkoitus käydä perinteiset Nizzat ja Monacot läpi, vaikka nuo on taidettu nähdä jo useampaan kertaan. Mutta lapset ei ole käyneet. Viikon kuluttua ajamme takaisin, ensin Montpellieriin yöksi, sitten tänne meille.

Seuraavana viikonloppuna siitä menemme Dumoulinien kanssa viikonlopuksi Ile de Ré'lle. Ihanaa, ostereita, rapuja, kalaa...nam!  Sitten tuleekin Tommi meille ja sen jälkeen meillä on enää 5 vapaata viikonloppua. Sitten pakkaaminen, peräkärry jonnekin säilöön ja auton nokka kohti Narbonnea kahdeksi viikoksi Heikin ja Marjan kanssa. Sen jälkeen nokka taas tänne, peräkärry perään ja Saksaa kohti.

Pian nähdään, ystävät ja sukulaiset! Ja tottahan pidetään uudet tuparit sitten kun ollaan kotona!