Täällä on ollut lämmintä. Eilen mittari lähenteli kolmeakymmentä astetta ja auringonpaistetta riitti. Olemme olleet tekemättä juuri mitään, nauttineet vain auringosta ja yhdessäolosta. Aamuvarhaiset maastolenkit Gaelan kanssa ovat piristäneet päivää. Nyt taidamme kumpikin jo tuntea toisemme ja on ihanaa kuunnella pientä hörinää kun hepo laittaa päänsä olkapäälle ja tarjoaa leukaansa rapsuteltavaksi. Jarmo on puuhastellut kopterinsa kanssa ja yrittänyt viihdyttää isäänsä, joka on tällä hetkellä luonamme. Jeff yrittää vieläkin epätoivoisesti taistella uima-altaan kanssa. Haimme eilen muutaman ämpärillisen erilaisia kemikaaleja ja sanoimme, että jos niillä ei tokene, haluamme että allas tyhjennetään, pestään ja täytetään puhtaalla vedellä. Nyt en uskaltaisi altaaseen mennä, sen verran vahvat myrkyt sinne on heitetty:-)

Elämä täällä on kovin hiljaista, mutta maallahan me asumme. Välillä kaipaisimme lähelle jotain kaupunkia, mutta toisaalta nyt olen uskaltanut heittäytyä nauttimaan olostani ja mahdollisuudesta ottaa rennosti. Ei ole kiire mihinkään, sillä ainoat sitovat aikataulut on lasten kouluun vienti ja sieltä haku. Ei varmastikaan montakaan kertaa elämässä tule vastaavaa tilaisuutta kuin tämä.

Olisi kiva saada viestiä blogimme lukijoilta, joten haastankin nyt kaikki laittamaan pienet terveiset mistä maailmankolkasta tahansa. Kertokaa mitä teille kuuluu!