Tässä ollaan luokassa, Untuva on tuo eturivin vaaleanpunapaitainen tyttö.

Tänään se alkoi, koulu nimittäin. Meillä tilanne oli vähän tavallista jännittävämpi, sillä lapset aloittivat uusina oppilainan ranskalaisessa koulussa ja Untuvahan meni ekalla luokalle. Vanha konkarihan tuo typsy taitaa koulussa olla, sillä 1,5 vuotta on jo ihan kunnon koulunkäyntiä takana. Mutta kyllä juhlasalissa selvästi oli vähän jännitystäkin ilmassa kun lapsia jaettiin luokkiin. Untuva meni 1 B luokalle, mutta Oton luokasta en tiedä kun lähdin Untuvan mukaan hänen luokkaansa ja Jarmo jäi odottamaan, että Oton luokka saadaan selville. Joku luokan oppilas olikin tullut Ottoa hakemaan ja niin ukkeli meni omaan luokkaansa ihan reippaasti.

Untuvan uusi opettaja on nimeltään Jérémy Delval, nuori, oikein mukavan tuntuinen ranskalainen mies, joka ei suomea puhu ollenkaan. Hyvä niin. Äidinkielessä ja matematiikassa on sitten suomalaiset opettajat. Otolla on ilmeisesti suomalainen ope.

Koulujuttujen ulkopuolelta sen verran, että kotona ollaan oltu nyt tasan kaksi viikkoa. Netti saatiin toimimaan vasta perjantaina, enkä ole viitsinyt lähteä naapuriin kirjoittelemaan. Ja onhan tässä ollut touhuakin, tavarat alkaa vasta nyt olla paikoillaan ja koti entisen näköinen. Meidän vuokralainen oli elänyt suht' siististi, mutta piha oli ihan karmeassa kunnossa ja on osin vieläkin, vaikka ollaan nypitty ja leikkailtu. Mutta pikku hiljaa.

Ikävä Ranskaan on kova. On vaikea saada otetta arjesta, kun mieli on jossain muualla. Säät on kamalat ja ihmiset töykeitä. Ensimmäiset suomalaiset, joita tavattiin Ranskasta poistumisen jälkeen, oli kolme kännikalaa lautalla Rostockista Helsinkiin. Aamuyhdeksän on ihan hyvä aika pienelle tappelulle ja känniörinälle... Toisaalta on kiva olla omassa talossa omien tavaroiden ja huonekalujen keskellä.

Viimeisen postauksen jälkeen piti kirjoittamani vähän tarkemmin kuulumisia ja tekemisiä, mutta se jäi. Päällimmäisinä jäi mieleen aikajärjestyksessä Untuvan leirikoulu Varaignessa, Tommin vierailu, Dumoulin-Dutinien kanssa tehty reissu Lascauxin luolille ja Hautefortin linnaan, läksiäisbileet, lasten koulun loppuminen, loma Narbonnessa, ja sitten vielä viimeisen viikon illalliset ystävien luona, lahjojen saaminen ja miljoonat kyyneleet. Onneksi ollaan päästy jo Skypettämään ystävien kanssa.

Nyt sitten keskitymme arkirumban pyörittämiseen. En tiedä, miten käy tämän blogin kanssa, tuskin mitenkään aktiivisesti kirjoittelen jatkossa, kun tämä on jo viime aikoina hiljentynyt. Tuskin meidän Suomen elämässä on mitään ihmeellistä kirjoiteltavaa.

Mutta eiköhän tämä taas tästä, täydellä höökillä eteenpäin!